Tehtävämme täällä:
Olla valon välikappaleita
eli vapauttaa Jumalallinen valomme itsemme ja muiden valoksi
”Ainoa tapa löytää taivas on antaa sen joskus tippua niskaan”
Eka itselleni esittämäni kysymys, joka toden teolla käynnisti ”valon etsinäni” oli tämä perinteinen ”Why ME?” eli ”Miksi juuri MINULLE tapahtuu näin?” Se taisi olla vuosi 2004.Ja siitä se sitten lähti…Esittämäni ”vastaukset” ovat omien kokemusten ja muilta opitun (Paulo Coelho, Diana Cooper, Riitta-Marja Gauffin, Satu Kojonen, Doreen Virtue yms yms) henkilökohtainen synteesi elonkulusta. Korostan sitä, että nämä ovat omia vastauksiani, jokaisella on oikeus – ja velvollisuuskin -etsiä ne juuri omat vastauksensa!
Toivon näistä hoksaamisista toki olevan iloa muillekin valoa ja vapautta elämäänsä etsiville. Joo … ja vaikka hiljalleen alkaa elämämme tarkoitus selviämään, se ei suinkaan tarkoittaisi sitä, etteikö matka jatkuisi, ja jokainen päivä sisältäisi jotain uutta opittavaa. Tämä elämän korkeakoulu kun ei taida tuntea loppututkintoa – onneksi (ja joskus tuntuu että onnettomuudeksikin, vaikka kuinka tietää että kaikki on jumalallista alkuperää…)!
Klikkaa tummennettua otsikkoa saadaksesi selitysteksti näkyviin.
- Lähtökohta: olemme KAIKI lähtöisin samasta jumalallisesta AlkulähteestäLuojamme/Jumalamme/Alkulähteemme, jota maanosasta ja kulttuurista riippuen kutsutaan eri nimillä, on antanut meille kaikille täällä tarpoville ainutlaatuisen lahjan: elämän ihmiskehossa maapallolla. Tämä lahja on ”iso juttu” yläkerran väen keskuudessa, sillä henkisen kehityksensä eteenpäin vieminen ihmisenä, kaikkien ihmisyyteen liittyvien ainutlaatuisten tunnetilojen myllerryksessä ei olekaan duuni ihan sieltä helpoimmasta päästä. Kiittäkäämme siis Luojaamme siitä, että olemme päässeet testaamaan maallisia siipiämme Äiti maan syleilyssä!
- Perustehtävämme täällä: löytää sisältämme oma valo ja vapauttaa se muiden valoksiJaa, että miksikö täällä ollaan? No valoa etsimässä, jokainen meistä. Miten? Opiskelemalla, palvelemalla eli auttamalla muita – sekä rakastamalla lähimmäistämme kuten itseämme – ja itseämme kuten lähimmäistämme! Jumala on kylvänyt meistä joka ikiseen valon siemenet, ne ovat meissä jo ensimmäisestä solustamme lähtien. Meidän vastuullemme jää lopulta ”aktivoida sisäinen taivaamme” eli kasvattaa nämä siemenet valon kukkasiksi. Siementen kasvamisen kukkasiksi tunnistaa siitä, että silmämme säteilevät ja sielumme laulaa, itsemme ja muut hyväksyen. Valoa ei kukaan ulkopuolinen voi meissä sytyttää, mutta Jumala enkeleineen auttaa ilolla meitä tässä tehtävässä kunhan vain … pyydämme!
- Opas valomme etsinnälle: yksilöllisesti räätälöity SielunsopimusTehtäväämme maan päällä ohjaa oma Sielunsopimuksemme, jonka olemme laatineet ennen tänne tuloa itsemme ja sielunperheemme jäsenten kanssa. Tässä henkisessä ”sopparissa” määrittelemme ennen joka kertaista syntymäämme tärkeimmät oppiläksymme juuri tässä elämässä.. Niitä saattaavat olla esim. anteeksiantaminen, itsensä rakastaminen, päättäväisyys, muiden auttamistyö jne. Valitsemme myös vanhempamme, sisaruksemme ja tärkeimmät ihmissuhteet sopimuksessamme. Emme siis ole sattumalta kenenkään tyttäriä tai poikia. Äidin ja isän merkitys, miten ikinä he toimivatkaan, on erittäin tärkeä oppimisiemme kannalta.
- Ihmissuhteet ovat tärkeimpiä opettajiammeIhmissuhteet ovat tärkeimpiä opettajiamme, ja siksi niiden toimeenpaneminen on annettu oman sielunperheemme jäsenille, jotka rakastavat meitä valtavasti, samaa jengiä kun ollaan. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, tyypit jotka täällä maan päällä heittäytyvät meitä kohtaan kaikista hankalimmiksi, rakastavat meitä sielutasolla eniten. Eiväthän he muuten suostuisi laittamaan meitä niin koville ja sitä kautta opettamaan meille jotain tärkeää itsestämme ja elämästä yleensä. Sielunsopparissa sovimme myös sen ajanjakson, minkä kukin ”opettajasielu” viipyy elämässämme. Joskus esim. jos vain parisuhde ”hiipuu”, saatta se olla merkki siitäe että ”sopimuksen opetustehtävät” on molemmin puolin täytetty – eikä hiipuminen ole siis kenenkään ”syytä”!
- Jokaisen tie ja tapa etsiä ja löytää valo on yhtä arvokas!Jokaisen Sielunsoppari on ainutlaatuinen, niin kuin jokaisen meistä elämä on laulun arvoinen :-). Jotkut ovat päättäneet, syystä tai toisesta, haukata ”ison palan” kerralla ja sisällyttää tämän kertaiseen elämäänsä läjäpäin haasteita, ja jotkut taas elelevät tällä erää rauhallisemmin ja jotkut elävät vuoden, toiset sata. Toiset meistä ovat samassa avioliitossa koko ikänsä ja jotku meistä taapertavat monen monituista parisuhdetta – kaikki ratkaisut ovat Jumalan mielestä yhtä arvokkaita. Väärää emme hänen silmissään pysty tekemään vaikka kokemuksellisesti se meistä siltä välillä ja tosiaan tuntuukin. Hänhän tietää, että kaikki tekomme, vaikka ne pahalta näyttäisivätkin, ovat pohjimmiltaan valon etsintää!
- Ilman vastoinkäymisiä emme pääse valon tiellä eteenpäin...Oman valon löytäminen on… helpommin sanottu kuin tehty ja eteenpäin pääseminen vaatii aina hetkittäin poistumista ns. mukavuusalueeltamme. Joko meitä testataan jollakin ulkopuolisella tapahtumalla kuten esim. läheisen poismeno, oman kehon sairastuminen, taloudelliset vaikeudet tai sitten egomme alkaa laittamaan hanttiin jos lähdemme oma-aloitteisesti etsimään itseämme tyyliin ”et sinä kuitenkaan onnistu”, ”mitä muutkin sanovat”, ”eikö uhrautuvainen rakkaus sittenkin ole kaikkien etu” jne jne jne (egon mielikuvitus on pohjaton!) tai sitten vain ajamme itsemme seinää vasten. Toki näidenkin yhdistelmä on mahdollinen tässä tosielämän ”kauniit ja pöhkelöt”- temmellyskentässä…
- Ilman rohkeutta 'räpiköidä' emme opi - mutta Jumalan silmissä olemme virheettömiä!Kukaan ei valon etsinnässäkään ole seppä syntyessään! Ja sen kun hyväksyy, niin jo helpottaa. Välillä menee tavalla tai toisella mönkään, ja omat varjot tekee tepposiaan. Mutta Jumala ymmärtää ja hyväksyy tämän täysin, hän rakastaa meitä JUURI sellaisina kuin olemme, kaikkine tekoinemme, koska hän siis jos kuka tietää… että kaikki on lopulta sitä valon – ja hänen! – etsintäänsä. Kaikki mitä täällä tapahtuu, niin hyvä kuin paha, on jumalallista alkuperää.Hyväksymällä itsemme ja toistemme teot mokinenen hyväksymme myös Luojamme. Ja vaikka itse koemme mukamas mokanneemme, olemme aina ja jokatapausessa osaltamme auttamassa muita valoon – joko vahvistamalla omalla valollallamme muiden valoa tai varjoillamme auttaen tunnistamaan pimeyden – mitä ilman ei taas emme tunnista valoa!
- Taivaallinen apu on AINA ja KAIKKIEN käytettävissä - mappi-öötä ei taivaassa tunnetaSitten kun puntit alkavat tosissaan elämän edessä tutisemaan, on ilmeisen todennäköistä, että joku intensiivisempi oppiaika on käynnistymässä. Keskellä myrskyn silmää/surua/tuskaa/aallonpohjaa kyseisen tapahtuman siunausta on vaikea nähdä. Enkelisikään eikä KUKAAN voi ottaa pois oppiläksyjäsi, jotka useimmiten siis konkretisoituvat vastoinkäymisten muodossa – mutta he voivat pehmentää tietäsi ja auttaa Sinua ymmärtämään koettelemustesi tarkoituksen. Mikäli alituiseen pakenee vaikeita tilanteita, saa ne niin kauan takaisin että oppii (testattu on!).Mutta…apua yläkerralta saa aina ja joka paikassa ja kaikkiin tilanteisiin voimme apua pyytää. Vastaukset rukouksiin ilmenevät useissa muodoissa: ystävä soittaa, luet sopivan artikkelin, törmäät oikeaan ihmiseen, löydät valkoisen sulan… Avun pyynnön jälkeen kannattaa olla tarkkaavainen.
- Jotta 'Yläkerta' voi meitä tosissaan auttaa, pitää meidän osata antaa huolemme kannettaviksiHuolista ja murheista on tosi nastaa pidellä kaksin käsin kiinni, mutta Yläkerran väen on vaikea auttaa meitä jos pidämme kaikki murheet kaikki itsellämme. Mietitäänpä lasta, jonka lelu on mennyt rikki. Miten äiti tai isä voi sen korjata jos lapsi pitää siitä koko ajan kiinni? Kun antaa huolensa kannettavaksi, niin vapautamme itsessämme myös tilaa jollekin positiiviselle tekemiselle. TämäKIN on helpommin sanottu kuin tehty, mutta voin vakuuttaa että toimii…
- Uskon puute ei ole häpeä!Jokaiselle joskus iskee uskon puute yläkerran avunantokykyyn, varsinkin silloin kuin sydäntä painavat suuret surut,paineet ovat kovat tai muuten vain ”sydämen väsymys” vaivaa. Luojamme, enkelimme, henkioppaamme ja ylösnousseet mestarit (joista Jeesus on yksi) eivät tästä ”pahastu” – eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. Äärimmäisessä tuskassa, kun on pohjalla, rukouksesi kuitenkin kuullaan aina. Vaikka ei sitä itse uskoisi. Ja sekin kuuluu ihmisyyteen. Jeesuksellakin oli aikanaan omat epäilyn hetkensä – hänkin kun oli ihminen…
- Oman valonsa löytäminen edellyttää vapautta olla olla oma itsensä - ja antaa toistenkin olla!Voimme loistaa pyhää jumalallisuuttamme täydessä liekissään vasta sitten, kun uskallamme elää itsemme näköistä elämää riippumatta muiden mielipiteestä. Vastaavasti emme voi myöskään loistaa täysin, mikäli valomme on riippuvainen muista ihmisistä tai jostain ulkoisesta, esim. rahasta, maineesta tms. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tarkoitus olisi nauttia elämän tarjoamista yltäkylläisistä lahjoista – mutta mikäli valomme on niistä riippuvainen, himmennämme toisten valoa – ja vähättelemme samalla omaamme – kaiken tarvittavan valon kun on Jumala meille antanut synttärilahjana!
- Valon vahvistaminen vaatii seurakseen - lisää valoa!Kun alamme hohkaa sisäistä valoamme, tunnistamme helposti muut ympärillä olevat valonlähteemme. Ja kun yhteen valoon lisätään toinen valo, tuloksena on enemmän kuin kaksi valoa. Puhumattakaan jos saman katon alla on useimpia ”valopäitä”… Jos ja kun haluaa omaa valoaan vahvistaa, kannattaa hakeutua valoisaan seuraan :-).
- Pimeys on yhtä arvokasta kuin valo: ilman sitä emme tunnistaisi valoa!Miksi Jumala on antaa kokemuksellisesti pahan tapahtua itsellemme ja muille? Koska ilman sitä emme tunnistaisi valon arvoa.
- Valon etsintään annetaan AINA uusi tilaisuus; eikä Jumalan tunne kuin rakkauden valtakunnanJos jostain syystä lähdemme tämänkertaisesta maallisesta elämästämme katkerana ja uskomme valoon kovien koettelemusten jälkeen on hiipunut, ei meidän silloinkaan tarvitse pelätä. Jumalan silmissä emme koskaan ole luusereita, missään tilanteessa. Olemmehan hänen luomiaan, ja kaikki mitä olemme tehneet on jumalallista alkuperää, ja Luojamme apujoukkoineen ottaa meidät aina rakkaudella ja ilolla vastaan. Ja eikun väsäilemään uutta sopparia sitten 🙂 ja sopivia vannhempia katsastelemaan…
- VALO VOITTAA. AINA.Jumalamme suunnitelma on minusta täydellinen: Se joka on päässyt pimeydestä valoon, ei koskaan halua enää palata pimeyteen – mutta tunnustaa pimeyden arvon opettajanamme. Valo voittaa. AINA.